Pyhä naisprofeetta Hanna oli avioliitossa Efraimin heimoon kuuluvan Elkanan kanssa, mutta hän oli lapseton. Siksi Elkana otti toisen vaimon Penninan, jonka kanssa hänellä oli lapsia (1.Sam.1:2).
Pennina pilkkasi ja halveksi Hannaa lapsettomuudesta ja Hanna suri hedelmättömyyttään suuresti. Siksi hän rukoili joka päivä kärsimyksensä loppumista ja mikäli saisi lapsen, hän lupasi omistaa sen Jumalalle. Hän rukoili:
"Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan." (1.Sam.1:11)
Raamatussa kerrotaan (1.Sam.1:12-18), kun kerran
”Hanna rukoili pitkään Herraa, pappi Eeli seurasi hänen suunsa liikkeitä. Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen, huulet vain liikkuivat mutta ääntä ei kuulunut. Siksi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa ja sanoi hänelle: "Kuinka kauan aiot viipyä täällä juopuneena? Mene selviämään humalastasi!" Mutta Hanna vastasi: "Ei, herra, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa. Minä olen onneton nainen ja vuodatin sydämeni Jumalalle. Älä pidä palvelijaasi kelvottomana naisena, vain suuren suruni ja huoleni takia minä rukoilin näin kauan." Silloin Eeli sanoi hänelle: "Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä häneltä pyysit." Hanna vastasi: "Minä kiitän sinua suopeudestasi!" Sitten hän meni pois, söi eikä ollut enää surullinen.”
Mentyään kotiin Hanna tuli pian raskaaksi, vaikka oli jo iäkäs nainen. Hän synnytti miehelleen Elkananlle pojan, jolle annettiin nimeksi Samuel. Hanna sanoi: "Herralta minä häntä pyysin" (nimi tarkoittaa ’Herra on kuullut’). Kun lapsi saavutti tietyn iän, Hanna esitteli Samuelin pappi Eelille ja Samuel jäi palvelemaan häntä tabernaakkelin läheisyyteen.
Raamatusta löytyy 1. Samuelin kirjasta kaunis ns. Hannan ylistysvirsi (1.Sam.2:1-10), jota on pidetty Jumalanäidin kiitosvirren (Luuk.1:46-55) esikuvana:
"Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi. Ei kukaan ole pyhä niin kuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista.
Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot. Urhojen jouset ovat särjetyt, voipuneet vyöttäytyvät voimalla. Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, lapsirikas kuihtuu.
Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää. Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin.
Hän varjelee hurskastensa jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi. Jotka taistelevat Herraa vastaan, ne joutuvat kauhun valtaan; hän jylisee taivaasta heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret; hän antaa vallan kuninkaallensa ja korottaa korkealle voideltunsa sarven."
Viimeisen virkkeen osaa: ”Hän korottaa korkealle voideltunsa sarven” on pidetty yhtenä vanhimmista messiaanisista profetioista.
Jumala siunasi Hannaa vielä kolmella pojalla ja kahdella tyttärellä. Profeetta Hanna vietti loppuelämänsä Jumalaa ylistäen ja nukkui rauhassa pois.
Juutalaisessa perinteessä profeetta Hanna on yksi seitsemästä naisprofeetasta, joita he kunnioittavat. Profeetta Hanna on ensimmäinen, joka käytti (1.Sam.1:11) nimeä Herra Sebaot puhuessaan Jumalalle.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää profeetta Hannaa, profeetta Samuelin äitiä, aina vuosittain joulukuun 9. päivänä.
