Tunnustaja Niketas Paflagonialainen

Pyhä Niketas Tunnustaja Paflagonialainen (Νικήτας ο Ομολογητής) syntyi vuonna 763 Galatiassa. Hän oli Rooman imperiumin patriisi keisarinna Irenen (Εἰρήνη, 755–803, hallitsi 797–802)) ja hänen poikansa Konstantinos VI (Κωνσταντίνος ΣΤ', 771–797, hallitsi 780–797) hallituskaudella. Tähän tehtävään hän nousi oltuaan ensin hovissa eunukkina.
Hän edusti keisarinna Ireneä seitsemännessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa 787, vaikka hänen nimeään ei näy kokouksen asiakirjoissa. Hän avusti myös pyhän Eufemian (muistopv. 16.9.) reliikkien siirtämisessä.

Luovuttuaan kaikesta asemastaan ja kunnianosoituksistaan, Niketas päätti ryhtyä munkiksi 50-vuotiaana. Keisari Mikael I Rhangabesin (Μιχαήλ Ῥαγκαβής, hallitsi 811–813) pyynnöstä hän ei mennyt erämaahan, vaan pysyi luostarissa pääkaupungissa. Kun ikonoklastit Leo V Armenialainen (Λέων Ἀρμένιος, 775–820, hallitsi 813–820) ja Theofilos (Θεόφιλος, 813–842, hallitsi 829–842) nousivat keisarilliselle valtaistuimelle, kunnianarvoisa Niketas kiivaana ortodoksisuuden puolustajana joutui ensin syrjään ja myöhemmin karkotettiin luostarista harhaoppisena vastustaessaan harhaoppisia kolmen muun munkin kanssa. He vaelsivat maassa tämän jälkeen pitkän aikaa ja perustivat jossain vaiheessa syrjäiselle Katissia -nimiselle paikkakunnalle pienen luostarin.

Pyhä Niketas kuoli seitsemänkymmenen viiden vuoden ikäisenä vuonna 838. Elämänsä aikana ja hänen kuolemansa jälkeen hän teki useita ihmeitä.

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Niketas Paflagonialaista aina vuosittain hänen omana muistopäivänään lokakuun 13. päivänä. Aiemmin hänet oli merkitty myös suomalaiseen ortodoksiseen kalenteriin, mutta vuonna 2011 nimeä ei enää löydy kalenterista.